Ensimmäisen kerran osallistuin retriitttiin vuonna 1990, jolloin aloittelimme retriittitoimintaa Turun seurakunnissa. Siitä asti olen ollut mukana tässä toiminnassa. Retriitissä minua on innostanut hiljaisuus, luonto, rukous, ryhmä ja joutilaisuus.

Vaikka pidänkin improvisaatiosta, tuo retriitin luostariperinteeseen sitoutuva rukouselämä siihen mukavaa vastapainoa luoden tiettyä helppoutta, vapautta ja turvallisuutta ohjaamiseen sekä olemiseen.

Tykkään myös liikkeestä; hiljaisesta ja lempeästä sekä paikallaan pysyvästä että paikasta toiseen vievästä. Siksi mielelläni ohjaankin retriiteissä myös joogaa.
 
Olen retriitinohjaaja, jooganopettaja SJL® ja diakonissa. 

Hiljaisuus ja vetäytyminen retriitin rauhaan sallivat sydämen avautua kohti elämää sen moninaisessa rikkaudessaan. Elämä on tässä ja nyt, läsnäolevassa hetkessä, saan hellittää, päästää irti ja pysähtyä aistimaan, kokemaan, kuuntelemaan ja osallistumaan yhteiseen matkaan läpi retriitin kokemaan Pyhän läsnäolo. Sillä on parhaimmillaan antautuessamme mahdollisuus uudistaa meitä.

Kiinnostuin retriiteistä päivittäessäni taideopintojani v. 2007, jolloin osallistuin myös ensimmäiselle retriitille. Taide, perhe, luonto, hiljaisuus ja elämä ovat minulle suuria inspiraation ja ilon lähteitä. Olen mindfulness- ja retriittiohjaaja.

Kaipaus hiljaisuuteen, lepoon ja yhteyteen johdattaa minut retriittiin vuosi toisensa jälkeen. Retriitissä saan olla läsnä itselleni ja Luojalleni tavalla, joka virvoittaa ja uudistaa minua. Hiljainen rukous, maalaaminen ja rukouslaulu vievät minua sanojen toiselle puolen levolliseen antautumiseen ja katselemiseen rakastavan katseen alla. Niiden äärelle etsiydyn retriittivieraana ja niistä ammennan myös retriitinohjaajana, pyhiinvaelluksen ohjaajana ja taideterapeuttisena ryhmänohjaajana.

Retriitissä pidän tärkeänä antaa ihmiselle tilaa ja valinnan vapautta. Lähestymistapani on ei-suorittavaa, lempeää ja ohjaavaa. Yhtä oikeaa tapaa hiljentyä ei ole. Ihminen on riittävän hyvä sellaisena kuin hän on. Olen Hiljaisuuden joogan ohjaaja ja mielen hyvinvointia tutkiva tohtoriopiskelija. Käytän ohjauksessani äänimaljoja. Hiljentyminen turvallisesti yhdessä muiden kanssa ja rakastavan Jumalan huomassa on retriiteissäni ydinasia.

Retriitit asettuivat elämääni 90-luvun lopulla. Vuosien varrella hiljaisuuteen vetäytymisen tarve on sisäistynyt arkeeni ja vuoden kiertoon. Rukouselämä kannattelee minua ja koen olemisen vapautta levosta käsin. Luontoyhteys ja hidas hengittävä liike ovat minulle merkityksellisiä ja ne toteutuvat usein ohjauksessani. Työtäni ja toimintaani ohjaava ajatus on: Vähemmän on enemmän. 

Olen hiljaisuuden retriitin ohjaaja. Kouluttaudun paraikaa Hiljaisuuden joogan ohjaajaksi. Ammattitaustaltani olen erityisopettaja, työnohjaaja ja terapeutti. 

Työvuoteni olen tehnyt kirkon lastenohjaajana lasten ja perheiden parissa.

Nautin luontopoluista ja hiljaisuudesta luonnon keskellä. Retriitissä olen kokenut tätä samaa sisäistä rauhaa, hoitavaa hiljaisuutta ja Jumalan läsnäoloa. Haluaisin innostaa retriittiin myös nuoria vanhempia ja antaa heillekin mahdollisuuden rauhoittumiseen ja lepoon.

Olen ohjannut 1990-luvun puolivälistä alkaen perusretriittejä, jotka nousevat kirkkovuoden ajankohdan raamatunteksteistä. Ohjaajana pyrin tarjoamaan retriittiin osallistuvalle levollisen ja kauniin tilan, jossa hänen on turvallista levätä ja asettua rakastavan Luojansa katseen alle. Mitä siinä tapahtuu, on minua suuremman käsissä.

Retriittitaipaleeni lähtee Morbackasta. Vuodesta 2014 olen toiminut vuosittain avustajana ja laulunjohtajana retriiteissä. Kävin Hiljaisuuden ystävien retriitinohjaajakoulutuksen v.2023.  Morbackalaiseen tapaan tahdon vaalia ohjaamissani retriiteissä kodinomaisuutta ja keskittyä siihen kaikkein oleellisimpaan, hiljaisuuteen, joka luo meille tilan kuuntelemiselle. Virsimusiikki on lähellä sydäntäni ja se kuuluu vahvasti retriiteissäni.

Retriittiohjaajana pidän tärkeänä olla maanläheinen, helposti lähestyttävä, välittävä ja ymmärrettävä. Haluan, että retriitin osallistujat tuntevat itsensä tervetulleiksi mukaan yhteiselle matkalle – myös ensikertalaiset. Ohjaamissani retriiteissä on turvallinen, kannustava ja yhteisöllinen ilmapiiri. Retriitin henkisyys, rauha ja hiljaisuus mahdollistavat sen, että osallistujat voivat viikonlopun jälkeen palata arkeen voimaantuneina, uusien ajatusten ja matkaeväiden kera. Olen äiti, isoäiti, kasvatustieteen maisteri, kotitalousopettaja ja retriittiohjaaja.

Rukoushiljaisuus on kutsunut minua jo ennen kuin ymmärsin itse sitä etsiä. Ensimmäinen kokemus hiljaisuuden retriitin osallistujana – Hiljaisuuden Ystävät ry:n syntymävuonna 1986 – oli kohtalokas. Siitä alkoi polveileva tie retriittien kautta ohjaajaksi, sittemmin myös henkilökohtaisesti ohjattujen ja ignatiaanisten retriittien ohjaajaksi sekä hengellisen ohjauksen kysymysten pariin. Työskentely Heponiemen Hiljaisuuden keskuksessa sen alkuvuosina loi pohjaa Saaren retriittikodin isännyyteen, jonka parissa on vierähtänyt jo vuosikymmen. Yhä edelleen sieluni korvissa soi rukoushiljaisuuden lempeä kutsu, enkä koskaan soisi sen laantuvankaan.

Retriittipolkuni on kulkenut osallistumisen ja avustajana toimimisen kautta ohjaajaksi.

Omien ajatusten ja kehon rauhoittaminen retriitin hiljaisuuteen ei aina ole helppoa, kun pään sisällä on ruuhkaa. Itselleni sopiva hiljaisuuden etsimisen tapa on käsityöt, erityisesti neulominen. Ymmärrettävät tekstit, rukous, musiikki ja neulominen antavat mieleen rauhaa ja tilaa pyhän kokemiselle. Saan olla hiljaa turvassa.

Olen ammatiltani diakoniatyöntekijä.

Hiljentyminen antaa mahdollisuuden avautua kaikelle sille, mitä on. Hiljaisuus on kuin turvallinen syli, jossa voi olla ja levätä juuri sellaisena kuin on. Tietoisen läsnäolon harjoittaminen on joka kerta uusi tutkimusmatka itseen, ympäristöön ja elämän voimaan. 

Oma matkani tietoisen läsnäolon harjoittamiseen sai alkunsa Satuhieronnan kautta. Havahduin siihen läsnäolon hetkeen, minkä turvallinen kosketus ja kahden ihmisen sanaton vuorovaikutus muodostivat. Keho - liike ja kosketus ovat minulle tärkeitä elementtejä, joiden avulla voin tulla tietoiseksi itsestä ja siitä mikä on ympärilläni. Hiljaisuuden retriitti on mahdollisuus riisua arjen odotukset ja pyrkimykset. Olla läsnä hetkessä. Olen Mindfulness tunnetaitovalmentaja, Asahi Health ohjaaja ja tanssi- ja liiketerepeuttinen ohjaaja.

Olen eläkkeellä oleva uskonnonopettaja ja toiminut retriitinohjaajana vuodesta 2013. Oman työkokemukseni pohjalta olen ollut kiinnostunut oppimisen eri muodoista. Mielestäni retriitissä tulee olla tilaa kaikille aisteille. Ne virittyvät kun saamme olla yhdessä hiljaa.

Retriitinohjaaja ja kuvantekijä. Maalaan paperille kaipausta ja luottamusta. Käytän mielelläni värittämistä ja kirjallisuusterapian menetelmiä hengellisessä ohjauksessa. Matkanteko näyttää olevan hidasta ja hermo menee. Rakennan toivoa tietoisesti. Yritän käyttää kaikki Jumalan antamat lahjat anteliaasti yhteiseksi iloksi. Eläkkeellä oleva diakoniatyöntekijä.

Pääsin retriittikeitaalle ensimmäisen kerran lapsiperheemme ja työelämän ruuhkavuosina. Tuolloin tuntui, etten riittänyt mihinkään enkä etenkään kunnolla kenellekään. Edelleenkin vien itseni tapaamisiin Luojani kanssa retriitin rauhaan Hänen luomakuntansa keskelle. Pyhän tasainen hengittely hapettaa koko ihmistä. Lisäksi vetäytyminen sivuun tuo perspektiiviä; etäältä näkee paremmin lähelle ja koettu kaaos saa mielen.

Kokemaani hyvää haluan jakaa. Olen retriitinohjaaja, Hengellinen ohjaaja ja Hiljaisuuden Joogaohjaaja. Kuvataideterapeuttina tarkastelen maailmaani suurelta osin kuvan tekemisen ja kirjoittamieni tekstien avulla. Ne auttavat menetelminä tunnistamaan sisäistä itseä suhteessa Jumalaan ja minulle läheisiin ihmisiin.

Jumala ja rukous ovat vetäneet minua puoleensa aina, lapsesta asti. Sen takia minusta tuli teologi. Olin pitkään yliopistolla tutkimassa Raamattua tieteen näkökulmasta. Sen jälkeen olin muutaman vuoden kouluttajana ammattikorkeakoulussa ja sitten pitkän rupeaman seurakuntapappina.

Ruuhkavuosissa pienten lasten äitinä löysin elämääni sanattoman rukouksen, joka on kantanut minua nyt viitisentoista vuotta. Sanaton rukous perustuu mielen hiljaisuuteen ja tietoisista ajatuksista luopumiseen. Se on eräänlaista kristillistä meditaatiota. Yksi sen muoto on sydänrukous, jota harjoitan päivittäin. Nykyään organisoin Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän retriittityötä. Olen retriitinohjaaja, hengellinen ohjaaja ja sydänrukousohjaaja.

Olen tuoreehko eläkerovasti, jonka seurakuntatyön punaisena lankana oli hiljaisuuden viljely sen eri muodoissa. Retriitinohjaaja olen ollut vuodesta 2006. Koulutuksen sain Snoanissa. Olen pitänyt perusretriittejä, ns. kaupunkiretriittejä, jossa yöksi on menty kotiin sekä erilaisia hiljaisuuden päiviä. Yrityksille suunnattuja retriittejä olen pitänyt muutaman. Hiljaisuutta olen viljellyt myös hallinnollisesti: olen ollut Hiljaisuuden Ystävien hallituksen jäsen.

Sain viettää ensimmäisen retriittini Anna-Maija Raittilan ohjauksessa 1990-luvun taitteessa Joensuussa. Jäin heti ”koukkuun” retriitissä olemisen hiljaisuuteen, yhteisiin rukoushetkiin ja messuihin, siihen avaraan tilaan, jonka retriitissä koin. Oli helppo hengittää ja turvallista olla.

Tuota avaraa tilaa olen pyrkinyt myöhemmin vaalimaan myös niissä retriiteissä, joissa olen ollut vetäjänä. Tilaa, jossa voi turvallisesti olla kuulolla oman elämänsä suhteen ja avoin Jumalan läsnäololle ja puheelle. Kerta kerran jälkeen minua puhuttelee myös se yhteys ja yhteenkuuluvuuden kokemus, joka retriitin hiljaisuudessa syntyy. 

Psalmilauluretriittiä kokeilimme Tammilehdossa muutama vuosi sitten. Kokemus oli antoisa. Musiikki, joka retriitin tapaan toteutetaan ilman osaamispaineita, luo sekin hiljaista ja syvää tilaa rukoukselle ja tärkeiden asioiden kuulemiselle ja näkemiselle.

Olen koulutukseltani pappi. Retriitin ohjaajana aloitin jo ennen eläkkeelle jäämistä. Itselleni merkittäviä ovat olleet perusretriitit. Ohjaajana  jatkan tätä perinnettä. Retriiteissä ihmeellisellä tavalla koen yhteyttä toisten osallistujien kanssa, vaikka en useinkaan tunne ketään. Ohjaajana en tiedä, minkälaisista tilanteista osanottajat tulevat. Minulle riittää se, että Jumala tietää. Hän tahtoo meille ihmisille hyvää.

Kun vuosituhannen vaihteessa saavuin ensimmäisen kerran Tammilehtoon retriittiin, tiesin tulleeni kotiin. Aluksi minulle oli tärkeää päästä lepoon arjen touhuista. Vähitellen hengellisyys on tullut mukaan yhä enemmän.

Suoritin retriitinohjaajan koulutuksen v. 2008 ja siitä lähtien olen pitänyt retriittejä. Harrastan musiikkia, etenkin laulamista, ja mielelläni musisoin myös retriiteissä.

Olen morbackalaisen retriittiperinteen jatkaja. Hiljaisuuden ystävien RO-koulutus vuodelta 2023, Pirjo Lehtosen retriiteissä laulunjohtaja 2013-2023.

Retriitti on minulle lepoa ja rukousta, ikiaikaista hiljaisuuden pyhiinvaellusta Jumalan rakastavan katseen alla.
 

Olen intohimoinen Mysteerin tutkija, hiljaisuuteen hakeutuva elämyshakuinen ekstrovertti, joka rakastaa Jumalaa, ihmisiä, huumoria ja kohtaamisia. Yhteinen jakaminen, pohdiskelu ja keskustelu tekevät elämästä herkullista. Sitä lisää! Päätyöni on kirjoittaa kirjoja henkisistä teemoista ja auttaa muita kirjoittamisen tiellä. Minulta on julkaistu viisi kirjaa, joista viimeisimpänä Jumalan katkennut kynä (Viisas Elämä, 2024). Olen opiskellut muun muassa kulttuurituottajaksi, Hengellistä ohjausta ja sydänrukouksen ohjaajaksi. Minulla on kolme lasta, kumppani ja kissa sekä vikkelät kintut, joilla juoksen erilaisten pallojen perässä. Ohjaan sydänrukousretriittejä ja luovan kirjoittamisen retriittejä.

Hiljaisuus ja luonto ovat olleet itselleni tärkeitä lapsesta alkaen. Nautin sosiaalisesta elämästä, mutta erakkoajat ovat olleet välttämättömiä elämän tasapainon säilyttämisessä.

Kun hiljaisuuden retriitit alkoivat kutsua, tuli kokemus siitä, että retriitissä ei olla yksin, vaikka ollaan hiljaa. Yhteisöllisyyden kokemus on vahva ja hoitava. Rukoillaan yhdessä, syödään yhdessä, saunotaan yhdessä. Väliajoilla vetäydytään omaan kammioon ja luontoon. Retriitin ohjaajana minulle on tärkeää luoda työparin kanssa tila, jossa jokaisella osallistujalla on mahdollisuus hengähtää niin, että olo on turvallinen ja levollinen. Missä paikassa sitten ollaankin. Joskus metsässä, rantakalliolla tai eläintilalla.

Koulutukseltani olen teologian maisteri. Olen tehnyt töitä seurakunnissa, kouluissa ja kansanopistossa, mansikkamaalla, hoitajana vaikeasti kehitysvammaisten aikuisten kodissa, siivoojana, pesulatyöntekijänä, kahden rouvan henkilökohtaisena avustajana. Vapaaehtoistyö yhdistyksissä ja kansalaisjärjestöissä on ollut tärkeä osa elämääni. 

Olen pappi, retriitinohjaaja, työnohjaaja ja taideterapeuttinen ryhmänohjaaja. Hiljainen rukous, luonto ja taide ovat minulle elpymisen paikkoja. Aktiivisimpina työvuosinani ohjasin retriittejä päätoimisesti, nyt enää silloin tällöin lastenlasten hoitamisen ja oman taidetyöskentelyn lisäksi. Hiljaisuus luo tilaa elämän syville kysymyksille ja luovuus mahtuu levittämään siipensä. Retriitissä saan hengittää vuodenaikojen ja luonnon omassa rytmissä ja palautua levollisuuteen vaatimusten ja kiireen keskeltä.