Meditaatiot

Mitä on meditaatio? Meditaation perinteitä on monia. Ne voivat olla uskonnollisia tai ei-uskonnollisia. 

Alankomaalaista uskontopsykologia Jan van der Lansia ja uskontodialogin asiantuntija Pekka Yrjänä Hiltusta mukaillen meditaatioille yhteisiä piirteitä ovat:

• Kiinnittäminen huomio ruumiilliseen asentoon tai keskittyneeseen liikkeeseen.
• Normaalin ärsyketulvan rajoittaminen.
• Toistaminen, esim. mantran tai rukouslauseen.
• Uskonnollisen (tai sekulaarin) viitekehyksen aktivoituminen.

Tänä päivänä ihmiset etsivät usein tietä rauhoittumiseen ja mielenrauhaan harjoituksista, joissa ei ole hengellistä ulottuvuutta, kuten mindfulnessista ja joogasta, joita voi harjoittaa myös siten, ettei niissä ole uskonnollista sisältöä. Joku saattaa pelätä, että meditaatio vie ihmisen maailmaan, jota sävyttää aasialainen uskonnollisuus, mutta näin ei tarvitse olla. Meditaatiolla on juurensa myös syvällä kristittyjen omassa perinteessä. Ei tarvitse vaihtaa uskontoa tai luopua siitä voidakseen meditoida.

Mitä apua meditaatiosta voi olla?

Sen mietiskelijä huomaa sitten, kun meditaatiosta on tullut säännöllistä. Tavoitteita sille ei tarvitse eikä pidäkään asettaa, mutta moni kertoo, että löytää tyyneyttä ja rauhaa ja stressi helpottuu. Tulee tilaa ottaa vastaan Taivaan lahjoja, kun mieli ei ole täynnä kaikkea muuta. Vapautuu vieraanvaraista tilaa ottaa myötätuntoisesti vastaan toinen ihminen. Kun pintakohu rauhoittuu, nousevat oleelliset asiat esiin, se mikä tuntuu tärkeätä ja oikealta. Syntyy halu toimia omia arvoja kuunnellen.

Kristillinen meditaatio

Kristillisen meditaation juuret ovat sanameditaatiossa Raamatun tekstien äärellä. Sieltä löytyy polku vieläkin hiljaisempaan, katselevaan, kuuntelevaan, viipyilevään rukoukseen, jossa sanat käyvät tarpeettomiksi. Sitä kutsutaan kontemplatiiviseksi rukoukseksi. Mietiskelijä on siinä tietoisesti läsnä Kaikkivaltiaan edessä.

Ajatusten keskittämisen apuna voi olla rukoussana tai lause, esimerkiksi Jeesus-rukous, jota on käytetty erityisesti Idän kirkossa: "Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä." Siihen voi aina uudelleen palauttaa harhailemaan lähtevät ajatukset. Tuo rukoussana voi olla myös jokin muu mietiskelijän valitsema sana tai vain hengitys, joka on aina läsnä tässä hetkessä.

Kristillisessä perinteessä tunnetaan monia mietiskelyn tapoja, joista tunnetuimmat ovat kenties nämä:

• Keskiajalta peräisin oleva Lectio Divina, jonka vaiheita ovat Raamatun mietiskelevä lukeminen (lectio), rukous (oratio), mietiskely (meditatio) ja katseleva, kuunteleva rukous (contemplatio). Joku ehdotti kontemplaation suomennokseksi ”kiitollinen ihmettely” Sellainen voi johtaa yhtymiseen Jumalaan (unio) ja toimintaan (operatio). Lue lisää Lectio Divinasta (suomeksi).
• Ignatiaanisessa mietiskelyssä Raamatun sanaan astutaan ikään kuin kertomuksen näyttämölle mielikuvien ja aistien avulla. Lukija käy sisäistä vuoropuhelua tekstin ja sen henkilöiden kanssa. Hän lukee sitä omaan elämäänsä peilaten ja vahvistuu omassa kutsumuksessaan. Hengellisiä harjoituksia tekemällä ihminen voi kasvaa itsetuntemuksessa ja Jumalan tuntemisessa. Lue lisää ignatiaanisesta hengellisyydestä: Ignatian Spirituality (englanniksi).
• Keskittävä rukous (centering prayer) on kontemplaatioharjoitus, jossa harhailevat ajatukset koetetaan tunnistaa ja siirtää syrjään, jotta voidaan viettää hetki Jumalan salaisuutta katsellen. Karkailevat ajatukset palautetaan tarpeen tullen johonkin rukoussanaan tai lyhyeen lauseeseen. Useimmiten kontemplatiivinen rukous tarjoaa ihmiselle useita mahdollisuuksia palata Jumalan luo, sillä ajatus karkaa niin helposti toisaalle. Lue lisää keskittävästä rukouksesta: Contemplative Outreach (englanniksi).

Meditaatio ja kontemplaatio ovat erityisen tärkeitä ihmisille, jotka tekevät työtä ihmisten parissa ja haluavat tehdä maailmasta parempaa paikkaa elää. Välillä on tarpeen katsoa sisäänpäin ja vapautua hälinästä ja pinnallisesta touhuamisesta, jotta tulisi tilaa myötätuntoiselle toiminnalle ja läsnäololle ihmisten keskellä.

Kuunteleva rukous johtaa kristittyjä kulkemaan Kristuksen jalanjäljissä maailmaan, toimimaan oikeudenmukaisuuden ja rauhan puolesta ja lievittämään kärsimystä. Rukoushiljaisuus voi avata silmiä näkemään asioita uudella tavalla. Tästä ovat esimerkkeinä:

• Fransiskaani-isä Richard Rohrin perustama järjestö Center for Action and Contemplation
• Iona-yhteisö Skotlannissa: Iona Community - A Christian ecumenical community

Suomessa hiljaisuudesta kumpuavaa spiritualiteettia vaalii ja kokoaa yhteen Hiljaisuuden Ystävät ry.