Mitä yhteistä on uskonpuhdistaja Mikael Agricolalla ja Turun Katariinanseurakunnalla - eli senaikaisella Kaarinan seurakunnalla?


Mikael Olavinpoika syntyi Uudellamaalla Pernajassa maanviljelijäperheeseen noin vuonna 1510. Syntymäaikaa ei tarkkaan tiedetä, koska siihen aikaan vain ruhtinashoveissa perillisten syntymäpäivät merkittiin muistiin. Isänsä ammatin mukaan Mikael otti myöhemmin sukunimekseen Agricola. Hän on todennäköisesti ollut terävä-älyinen poika, koska hänet lähetettiin noin kymmenenvuotiaana Viipuriin kouluun. Sieltä Mikael siirtyi piispan kirjuriksi Turkuun vuonna 1528. Pappisvihkimyksen hän sai noin vuonna 1530, ja hän saarnasikin ahkerasti Turun tuomiokirkossa ja oli piispan tarkastus-matkoilla mukana.


Vuonna 1536 Mikael Agricola lähti opiskelemaan Saksaan Wittenbergin yliopistoon, joka oli tullut tunnetuksi uskonpuhdistuksen eli reformaation opeista ja niiden rohkeasta uranuurtajasta, Martti Lutherista. Nuorella Agricolalla oli jo tässä vaiheessa hyvä humanistinen sivistys ja Raamatun tuntemus, ja hän oli perehtynyt Lutherin oppiin, aloittanut kreikan kielen opinnot ja Raamatun suomentamisen.


Wittenbergissä Agricola opiskeli kolme vuotta ja valmistui maisteriksi filosofisesta tiedekunnasta vuonna 1539. Palattuaan Turkuun hänet nimitettiin Turun katedraalikoulun rehtoriksi, ja hän toimi myös Turun tuomiokirkon pappina. Agricola sai tulonsa prebendoista eli vuokraviljelijöiden hoidossa olleista palkkatiloista. Palattuaan Wittenbergistä Agricola sai ensin palkkatilakseen Bartholomeuksen prebendan ja vuodesta 1541 lähtien Laurentiuksen prebendan, jolle jotkut kaarinalaisetkin talot maksoivat veroa.


Kaarinan seurakunta liitettiin Turun tuomiokirkon alaisuuteen jo 1400-luvun puolella, kun tuomiokirkon Kaikkien Pyhien kappeli rakennettiin uudelleen. Nummen pitäjän kirkko veroineen ja tuloineen liitettiin tähän kappeliin, jonka kuoripappien vastuulle Kaarinan seurakunta joutui. Turun tuomiokirkon alaisuudesta Kaarina palautettiin taas itsenäiseksi oman kirkkoherran johtamaksi seurakunnaksi vuonna 1545. Turun tuomiokapituli ja Kaarinan seurakunta ovat olleet siis läheisiä sekä maantieteellisesti että taloudellisesti. Vaikka kirjalliset todisteet Agricolan yhteyksistä Kaarinaan ovat hyvin puutteelliset, on vaikea kuvitella, ettei hän olisi käynyt Turun vuosiensa aikana Kaarinan seurakunnassa asioimassa, saarnaamassa tai poikkeamassa Hämeen Härkätielle suuntautuvilla matkoillaan.


Suomessa reformaatio toteutettiin maltillisesti; katolisen kirkon opin mukaisista menoista ja muodoista luovuttiin vähitellen. Kansankielinen saarna oli jumalanpalveluksen keskeinen osa. Raamatun suomentaminen tuli tarpeelliseksi, koska reformaation hengen mukaan jokaisella kristityllä piti olla mahdollisuus lukea Raamattua omalla kielellään. Tosin lukutaitoa ei juurikaan tavallisella kansalla ollut, ja siksi reformaatio synnytti myös koulutuksen ja koulujen perustamisen tarpeen.


Mikael Agricola suomensi Raamattua pitkän ajan kuluessa: ennen Wittenbergiin lähtöään, siellä opiskellessaan ja vielä palattuaan Turkuun. Hän sai Uuden testamentin suomennoksen valmiiksi Tukholman painosta vuonna 1548. Noin vuonna 1543 hän oli jo julkaissut suomeksi ABC-kirjan ja vuonna 1544 Rukouskirjan, jotka olivat lähinnä pappien käsikirjoja. Agricola sai osan palkastaan Kaarinasta juuri kirjallisen tuotteliaisuutensa huippuvuosina, joten kaarinalaiset ovat prebendan myötä olleet tukemassa Agricolan kirjallista työtä ja näin ollen myös suomen kirjakielen syntyä.

Luultavasti Kaarinan seurakunta on saanut myös ensimmäisten joukossa Suomessa reformaation vaikutteita, ja Agricolan Uusi testamentti on kuulunut kirkon inventointiluetteloiden mukaan myös kirkon omaisuuteen. Kirjaahan painettiin kuitenkin vain noin 500 kappaletta.


Reformaation myötä myös papit saivat luvan avioitua. Martti Luther, joka alun perin oli antanut munkkilupauksen, avioitui luostarista karanneen nunnan kanssa. Mikael Agricola meni naimisiin Birgitta Olavintyttären kanssa, mutta tarkkaa aikaa ei ole tiedossa. He saivat 11. joulukuuta vuonna 1550 pojan, Kristianin, josta tuli myöhemmin Tallinnan piispa.

Ruotsin kuninkaalla, Kustaa Vaasalla, oli piispannimitysoikeus, ja Agricola sai odottaa vuoteen 1554, kunnes hänestä tuli Turun hiippakunnan piispa. Aiemmin nimitykseen olisi sisältynyt koko Suomen piispaksi nimitys, mutta nyt Suomi jaettiin kahteen hiippakuntaan: Turun 78 pitäjän ja Viipurin 24 pitäjän hiippakuntaan.


Ruotsilla ja Venäjällä oli rajakiistoja, ja kuningas halusi käyttää Turun hiippakunnan johtomiehiä diplomaatteina rauhanneuvotteluissa Moskovan kanssa. Mikael Agricola lähtikin valtaneuvos Sten Eriksson Leijonhufvudin johtaman valtuuskunnan jäsenenä vuonna 1557 Moskovaan, mutta paluu-matka koitui hänen kohtalokseen. Hän kuoli äkillisesti 9.4.1557 luultavasti Kyrönniemen edustalla Uudenkirkon pitäjässä, ja hänet haudattiin Viipurin tuomiokirkkoon. Mikael Agricolan päivää – ja suomen kielen päivää - vietetään nimenomaan hänen kuolinpäivänään, huhtikuun 9. päivänä, koska syntymäpäivästä ei ole tietoa.


Mikael Agricolan elämäntyöllä oli suuri merkitys. Hän oli suomen kirjakielen ja suomenkielisen kirjallisuuden perustaja. Hän johdatteli maltillisena uskonpuhdistajana Suomen kirkon luterilaiseen uskoon. Lisäksi hän toimi diplomaattina ja rauhanneuvottelijana Ruotsin ja Venäjän välisissä kiis-toissa.


Tekstin kirjoittaja: Loiri Liisa
Tekstin pohjana käytetyt kirjalliset lähteet:
Heininen Simo (2007). Mikael Agricola. Elämä ja teokset. Helsinki: Edita.
Heinonen, Meri & Marika Räsänen (toim.) (2017). Pohjoinen reformaatio. Helsinki: Turku Centre for Medieval and Early Modern Studies & Turun Historiallinen Yhdistys.
Ikonen, Kimmo (2011). Pyhä Katariina. Seurakunnan seitsemän vuosisataa. Turku: Turun Katariinanseurakunta.