Pehr Kalmin lapsuus ja perhe

Närpiön kappalainen Gabriel Kalm lähti monen muun tavoin perheineen pakoon suurta Pohjan sotaa (1700–1721). Hän kuoli ennen poikansa Pehrin syntymää (1716).  Leskiäiti Catharina Ross palasi viisivuotiaan poikansa kanssa perintömailleen Vöyriin venäläismiehityksen päätyttyä. Talo oli tuhottu asumiskelvottomaksi, ja pieni perhe eli äärimmäisessä köyhyydessä. Erityisesti täällä Pohjanmaalla vallitsi isonvihan valtavien tuhojen seurauksena vetojuhta- ja siemenpula sekä työvoiman puute ja näiden myötä pitkäaikainen nälänhätä. Tässä maailmassa Pehr Kalm kasvoi yhdeksän vuotta, kunnas aloitti vuonna 1730 triviaalikoulun Vaasassa.

Lapsuutena koettu puute jätti Kalmiin pysyvät jäljet. Hän piti elinikäisenä tehtävänään opettaa kansaa ruokkimaan ja tuottamaan tarpeelliset hyödykkeet omalla maallaan, ettei vastaavaa nälänhätää tarvitsisi enää kohdata.

Vuonna 1735 Pehr Kalm kirjoittautui Turun Akatemiaan. Fysiikan professori Johannes Browalliuksen kehotuksesta hän aloitti vuoden 1740 lopussa opinnot Uppsalan yliopistossa ja hoiti samalla tukijansa vapaaherra Sten Carl Bielken tiluksia Uppsalan lähellä. Kalmista tuli näin Carl von Linnén oppilas ja kohta myös ns. apostoli, tutkimusmatkailija.

Linné kirjoittaa suosituskirjeessään tiedeakatemialle Kalmin Pohjois-Amerikan-matkaa varten, että tarvitaan mies, joka tuntee niin kasvikunnan, eläinkunnan kuin mineraalitkin, ja joka kykenee ottamaan selvää niiden taloudellisesta hyödystä. ”Opiskelija Pehr Kalm on kaikessa ollut opissani ja opinnoissaan menestynyt paremmin kuin kukaan muu. Hän on yksinkertaisista oloista ja oppinut työhön, ja on opinnoissaan ja elämässään siinä vaiheessa, ettei vielä ole tottunut mukavuuksiin.” Linnén apostolien tuli olla ruotsinkielisiä, köyhissä oloissa työhön ja rasituksiin tottuneita sekä naimattomia. Sinnikkyyttä vaatinut lapsuus siis johdatteli tarmokkaan Kalmin uraa.

Amerikan-matkallaan, uudenvuodenpäivänä 1750, Kalm kuitenkin perusti perheen. Hän nai nuoren pastorinlesken Anna Margaretha Sjömanin, jolla oli kaksivuotias tytär Johanna.

6.6.1773 Kl. 4. e.m. afviste Bror Herman Lode til Sveaborg, som Chef för det manskap af Åbo Lähns Regemente, hvilcket var dijt commenderad på Fästings byggnad. Gud vore med honom! ... / ... 10.2.1774 Lät Kl. 3. e.m. ympa kopporna på min lilla Otto; Gud låte honom lyckeligen gå dem igenom. ... / ... 4.10.1774 Middagstiden föddes min K. Dotter Dotter Ulrica Margareta Lode uti Åbo; Gud gifve henne sin h. välsignelse och all lycka! .../... 8.9.1776 Stod Drängen Michels och Pigan Lisas Bröllop på Prästgården.

Kun Kalmin perhe asettui Maarian pappilaan 1764, kuuluivat perheeseen tai talonväkeen professorin ja vaimon lisäksi neitoiässä oleva tytär Johanna ja 12-vuotias Pehr Gabriel. Heidän lisäkseen talouteen kuului usein joku leskivaimo, ensiksi leskirouva Wahlborg Mattsdotter ja hänen poikansa Matts, joka oli hiukan Pehr-poikaa nuorempi. Talouteen kuluivat myös piiat Stina ja Greta sekä renki Erik. Piikoja oli Kalmin pappilan taloudessa ainakin pari kerrallaan, renkejä yleensä vain yksi. Nämä olivat vuosipalkollisia ja saattoivat siis vaihtaa palveluspaikkaa vuosipestuun aikaan. Joku aina viipyi pidempään, kuten esimerkiksi juuri Stina Gabrielsdotter ja myöhemmin Lena Eriksdotter.

Seuraavaksi perheeseen liittyi luutnantti Johan Herman Lode, Johannan aviomies. Vuonna 1771 heille syntyi poika Otto Herman Lode. Otto sai 1774 Ulrica Margaretha -sisaren. Lapsenlapset olivat isoisä-Kalmin silmäteriä. Edistyksellisenä isoisänä hän antoi rokottaa Oton isoarokkoa vastaan, joka oli lapsia tappava tauti myös Turun seudulla. 

Anna-vaimo seurasi Kalmia matkalle usein esimerkiksi silloin, kun tuli asiaa Paattisten kappeliin. 

Vävy Herman Lode teki uraa Turun läänin jalkaväkirykmentissa ja päätyi vuosisadan lopulla Kymenkartanon läänin maaherraksi.

Pehrin ja Annan poika Pehr Gabriel kouluttautui upseeriksi Uudenmaan ja Hämeenlinnan rakuunarykmentissä, ja hän osallistui aikanaan Anjalan liittoon. 

26.2.1777 My dear wife and daughter did let blood. God give his blessing! .../... 30.9.1777 Så härligt väder, at vi efter middagen med nöje kunde sitta och dricka Caffe uti ena lusthuset i Prästgårds Trägården. .../... 5.9. 1778 Reste tillika med min K. Hustru och Lilla Otto til Patis: upbar der Quicktijonden.