Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Pehr Kalmin muistoistutus Maarian pappilan puutarhassa
Pehr Kalm -seura on toteuttanut Pehr Kalmin muistoistutuksen yhteistyössä Maarian seurakunnan sekä Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän kanssa. Muistoistutus perustettiin keväällä 2021 Maarian pappilan puutarhaan kunnioittamaan Pehr Kalmin elämäntyötä ja esittelemään Kalmiin liittyvää kasviperintöä.
Istutus muodostuu kahdesta kokonaisuudesta. Omenapuu ‘Rambo’ ja sen alla kasvava ukkomansikka ovat kasvinäyttelyn pysyviä osia. Viereisellä yrttiruudulla kasvit tulevat osittain vaihtumaan vuosittain. Yrttiruudulla on sekä monivuotisia että yksivuotisia kasveja, joista Kalm on tehnyt huomioita ja joita hän neuvoi kasvattamaan Suomessa.
Kalmin aikana 1700-luvulla monia meidän vain koriste- tai maustekasveina tuntemiamme kasveja viljeltiin ensisijaisesti rohdoskasveina. Kasveista tehtiin yrttiteetä, jota käytettiin hauteena, kylpyinä tai kääreinä. Niistä tehtiin myös tinktuuraa eli uutettiin murskattua kasvimassaa vahvassa alkoholissa. Tinktuuraa käytettiin tippoina tai laimennettuna sisäisesti ja ulkoisesti.
‘Rambo’ tarhaomenapuu (Malus domestica)
Pohjois-Amerikan matkallaan Kalm tapasi ruotsalaisen Peter Rambon lapsenlapsen. Tämä kertoi isoisästään, joka oli renki Peter Gunnarssonina lähtenyt Amerikkaan vuonna 1640. Peter perusti maatilan ja muutti sukunimensä Rambergiksi, joka pian muuntui nimeksi Rambo.
Peter oli tuonut Ruotsista mukanaan muun muassa omenan ja maustekasvien siemeniä. Näistä hänen maatilalleen kylvetyistä siemenistä kasvoi puita, joista yksi nimettiin Ramboksi. Rambo on syyslajike, jonka hedelmä on keskikokoinen ja pyöreähkö. Kuori on ohut, punainen peiteväri esiintyy täplinä tai karmiininpunaisina viiruina. Malto on vihertävän valkoista, kiinteää, hyvin rapeaa, mehukasta, aromikasta sekä mietohappoista. Rambo oli vielä 1900-luvun alussa suosittu omenalajike Pohjois-Amerikan itärannikolla. Sitä on käytetty siiderin valmistukseen ja ruoanlaittoon.
Suomeen Rambo-puun taimia saatiin 2008 Swedish Colonial Societyn kautta Åbo Akademin säätiölle, mistä se talletettiin myös Suomen kansallisen kasvigeenivaraohjelman omenapuiden kokoelmaan Luonnonvarakeskukseen.
Iisoppi (Hyssopus officinalis)
Kalm neuvoi istuttamaan yrttitarhan reunoille iisoppia. Sitä onkin käytetty matalina, leikattuina aidanteina reunustamassa kukka- ja keittiötarhan ruutuja.
Iisopin versoista, lehdistä ja kukista valmistettua rohdosta käytettiin irrottamaan limaa, vähentämään tulehdusta sekä rauhoittamaan ja vahvistamaan hermoja. Kukkivista latvoista tehdyn teen kerrottiin auttavan reumaattisiin vaivoihin ja lihaskipuihin.
Iisoppiöljyä on käytetty bakteeritulehduksiin, mutta sen kanssa on pitänyt olla varovainen, koska sillä voi olla vakaviakin haittavaikutuksia.
Mausteena iisoppi auttaa salvian tavoin häivyttämään ruokien rasvaisuutta. Monipuolista iisoppia on käytetty myös hyönteiskarkotteena ja ilmanraikastajana.
Kamomillasaunio (Matricaria recutita)
Kalmin mukaan kamomilla kuului niihin rohdostarkoituksessa hyödyllisiin kasveihin, joita kaikkien tulisi kasvattaa. Kamomilla ja iisoppi olivat hänen mielestään myös erinomaisia teeaineksia.
Kamomillaa käytettiin ehkäisemään tulehduksia, laukaisemaan kouristuksia ja alentamaan kuumetta. Höyryhengitettynä sillä on pyritty helpottamaan hengenahdistusta. Nykyään ehkä tunnetuin kamomillan käyttötapa on kamomillatee, joka rauhoittaa ja vähentää jännitystä.
Louhisaaren kartanolinnan reseptikirjassa on peräpukamien hoitoon 1700-luvun resepti, jossa kamomillaa käytetään yhdessä pellavarouheen kanssa.
Ukkomansikka Sipsalosta (Fragaria moschata)
Ukkomansikan marjat ovat suurempia ja pehmeämpiä kuin ahomansikan. Punainen väri on tummempi, mutta ei välttämättä peitä koko marjaa edes kypsässä mansikassa. Ukkomansikan erikoinen aromi jakaa mielipiteitä, mutta useimmat pitävät sitä herkkuna.
Myös Kalm kasvatti Turussa eri mansikkalajeja, ”jordgubbeja” kaikissa puutarhoissaan. Kalm havaitsi, että ukkomansikat olivat kooltaan suurempia kuin kotimaiset metsämansikat ja maultaan happamampia kuin silloiset ruotsalaiset mansikat. Kalmin mukaan Pohjois-Amerikassa naiset tekivät paikallisesta mansikkalajista viiniä.
Muistoistutuksessa kasvava ukkomansikka on saatu Kalmin Sipsalon koetilalta. Se on osa Kansallista ukkomansikoiden varmuuskokoelmaa.
Punaväriminttu (Monarda didyma syn. M. Kalmiana)
Kalmin mielestä väriminttu on kauniin väristen kukkiensa vuoksi näyttävä puutarhassa. Kukat myös houkuttelevat perhosia, mehiläisiä ja muita pölyttäjiä. Kalm toi Pohjois-Amerikasta punavärimintun siemeniä ja antoi niitä professori Johan Lechelle (1704 -1764), jonka Piikkiössä Pukkilan kartanon puutarhassa punavärimintut kasvoivat ja kukkivat komeasti. Ne myös kestivät talvea melko hyvin.
Punavärimintusta on haettu apua ruoansulatusvaivoihin ja tulehduksiin. Sen lehdet tuoksuvat bergamotilta, mikä on oleellinen osa Earl Grey -teen aromia.
