Eeli Vuola 1932-2020

Perheeseen kuului vanhempien lisäksi kahdeksan sisarusta, joista kolme luki itsensä papiksi. Ehkä perheen hengellinen perintö vaikutti niin, että Raamattu kiinnosti Eeliä jo varhain ja hän luki Uuden testamentin läpi jo pikkupoikana.

Eeli Vuola kirjoitti ylioppilaaksi Uudenkaupungin yhteislyseosta 1951 ja valmistui teologian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1955. Hänet vihittiin papiksi Turussa 27.10.1955. Lukeminen ja itsensä kehittäminen oli Eelille tärkeää. Niinpä opinnot jatkuivat ensin pedagogisina opintoina ja sitten Luterilaisen maailmanliiton stipendiaattina USA:ssa 1965.

Nuorena teologina Eeli halusi saada laajempaa näkökulmaa papintyöhön työskentelemällä seurakuntien lisäksi SKS:n matkapappina, Seurakuntien Raamattukoulun opettajana (1958-1963) sekä Lähetysyhdistys Betelin toiminnanjohtajana (1969-1971). Kansan Raamattuseuran Vivamossa hän oli pidetty, ja monet rippileiriläiset muistivat hänen opetuksensa koko elämänsä ajan. Opetustyö kiinnosti häntä muutenkin ja hän toimikin Turun lyseon uskonnon ja psykologian vanhempana lehtorina 1964 ja Pansion yhteiskoulun uskonnonopettajana 1964-1967.

Seurakuntatyön Eeli aloitti Lavian seurakunnan kirkkoherran apulaisena (1955-1956) siirtyen sitten Maarian papiston apulaiseksi (1957-1958). Turun Mikaelinseurakunnan papiston apulaiseksi hän tuli 1963 ja saman seurakunnan kappalaiseksi 1971. Pisimpään hän toimi tämän seurakunnan kirkkoherrana (1974-1995), josta jäi eläkkeelle.

Eeli oli pidetty seurakuntalaisten keskuudessa. Erityisesti on mainittava hänen tuloksellinen työnsä   Pansiossa, jossa toiminta oli aikanaan hyvin vireää. Uudet ajat toivat kuitenkin muutoksia tullessaan ja nykyisin Pansion seurakuntataloa ei enää ole, koska rakennus toimii tällä hetkellä maahanmuuttajien vastaanottokeskuksena. Tavoittava työ oli Eelin sydäntä lähellä. Kun 1990-luvun lamavuodet iskivät, hän järjesti heti työttömille ruokailun seurakunnan tiloissa. Hän oli myös armoitettu puhuja. Eelin saarnat ja muut puheet olivat aina kiinnostavia ja hengellisesti antoisia. Niitä kuunnellessa ei pitkästynyt.

Kirkkoherrana Eeli oli hyvä työntekijöiden paimen. Hän johti seurakuntaansa selkeästi ja ystävällisesti. Hän ei suuttunut, vaikka työntekijät touhusivat välillä liiankin innokkaasti. Hänellä oli lämmintä huumoria, joka pursui esiin lempeällä tavalla. Kirkkoherran työ tuli vuosien saatossa yhä vaativammaksi ja sen ohella Eeli oli jäsenenä monissa johtokunnissa. Erityisen vaativan työn hän teki Pastori Kallion seurakunnallisen säätiön hallintoneuvostossa ja sen johtokunnan puheenjohtajana (1975-1986).

Eeli tapasi tulevan puolisonsa Turussa, ja he menivät naimisiin 1972. Perheeseen syntyi kolme lasta. He kertoivat isän ja puolison olleen luotettava, turvallinen, valoisa ja lämmin ihminen, joka oli aina kiinnostunut lasten asioista. Kun ulkomaanmatkat tulivat 1960-luvulla paremmin ihmisten ulottuville, alkoivat Eeli ja Marketta tehdä myös matkoja ulkomaille, lähinnä eri Euroopan maihin. Nämä matkat virkistivät ja auttoivat ottamaan etäisyyttä arjen tehtäviin. Kesäpaikka Kakskerrassa oli Eelille tärkeä. Siellä hän sai kulkea luonnossa, käydä marjastamassa, hoitaa puutarhaa, sen omenapuita, marjapensaita ja kasvimaata. Tämä antoi paljon iloa ja myös energiaa työtä varten.

Eeli halusi aina lukea ja tutkistella asioita. Hän suunnitteli opintojensa jatkamista, mutta työkiireet estivät tämän. Hän oli erityisen kiinnostunut Raamatun alkukielistä, ja niinpä hän pani meidät lukemaan kreikankielistä Uutta testamenttia pappien työkokouksissa. Meiltä papeilta se ei aina käynyt kovinkaan sujuvasti toisin kuin Eeliltä itseltään! Kuntoaan hän piti yllä harrastamalla lähinnä uintia. Sopivaa aivovoimistelua tarjosi shakin peluu, ja penkkiurheilu, erityisesti jalkapallon seuraaminen, oli rentouttavaa.

Rovasti Eeli Vuola syntyi kevään keskellä ja siirtyi ikikevääseen niin ikään keväällä. Hänet siunattiin odottamaan ylösnousemuksen aamua hänelle rakkaassa Turun Mikaelinkirkossa 9.5.2020, vain päivää ennen syntymäpäiväänsä.

Pekka Ahlamo ja Ismo Seivästö
Kirjoittajat ovat Eeli Vuolan työtovereita ja ystäviä

Turun Mikaelinseurakunta 13.5.2020 / TH