Pappisvihkimys avautui naisille 30 vuotta sitten

Kuva 6.3.1988 Turun tuomiokirkosta, kun ensimmäiset naiset vihittiin papeiksi. Kuva seurakuntayhtymän viestintä

Ensimmäiset naiset vihittiin papeiksi sunnuntaina 6.3.1988 hiippakuntien tuomiokirkoissa Oulua lukuun ottamatta. Turun tuomiokirkossa arkkipiispa John Vikström avustajineen vihki papeiksi 19 naista, joista kaksi Oulun hiippakuntaan.

Ilmassa oli jännitystä ja lähes kosketeltavaa historian siipien havinaa, kun vihittävät seisoivat parijonossa Tuomiokirkon käytävän alussa ja odottivat kehotusta lähteä liikkeelle kohti alttaria. Urut soivat, kevään valo siivilöityi kirkon kattoikkunoista.
Jännitystä lisäsi sekin, että tilaisuutta vastaan oli esitetty myös uhkailuja. Kaikkiaan tuona sunnuntaina Suomen kirkko sai yhteensä noin sata uutta naispuolista pappia.

Aloite avata Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa pappisvirka naisille oli ollut vireillä 1950-luvulta lähtien. Lopulta kirkolliskokous hyväksyi tarvittavat lakimuutokset marraskuussa 1986. Vuosi 1987 tarvittiin vielä valmistautumiseen.

Taipaleelle mahtuu myös syrjintää

Jos ei ollut helppoa saada kirkolliskokouksessa aikaan myönteistä päätöstä naispappeudesta, ei 30 vuoden taival miesten ja naisten yhteistä pappeuttakaan ole ollut ongelmaton.
Ensimmäiset naiset pappeina olivat uranuurtajia. Suurin osa seurakuntalaisista otti naiset pappeina hyvin vastaan, ja heitä muun muassa pyydettiin paljon kirkollisiin toimituksiin. Naiset saivat kuitenkin myös kokea syrjintää, ja heille lähetettiin nimellä ala-arvoista postia.

Useimmissa seurakunnissa naisten asema pappeina vakiintui vuosien myötä. Erilaisen raamatuntulkinnan ja siitä nousevan pappisnäkemyksen vuoksi työrauhakysymyksiä on kuitenkin jouduttu ratkomaan näihin päiviin asti.
Piispainkokous antoi vuonna 2006 selonteon koskien työskentelyä eri virkanäkemyksiä omaavien kesken. Selonteossa edellytetään papiksi vihittyjen yhteistyötä kaikilla tasoilla, myös alttarilla. Selonteko nostaa esille myös välillisen syrjinnän, jossa esimerkiksi sukupuolen perusteella tapahtuva työvuorojen järjestely voi johtaa syrjintään. Selonteko korostaa naisten ja miesten tasa-arvosta annetun lain velvoittavuutta. Sen mukaisesti kirkon ja seurakuntien tulee edistää naisten ja miesten tasa-arvoa tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti.

Luterilaisen maailmanliiton julkaisu Linjaus sukupuolten välisestä oikeudenmukaisuudesta julkistettiin 2013. Julkaisun mukaan kirkon ja seurakuntien johtavien viranhaltijoiden sukupuolijakauman on oltava vähintään 60/40 prosenttia.
Tämä tavoite ei Suomen ev.lut. kirkossa ole toteutunut, vaikka naisia arkkihiippakunnassakin on kirkkoherroina, asessoreina ja lääninrovasteina. Piispa Irja Askola totesi asiakirjan suomennoksen julkaisutilaisuudessa 2015, että tasa-arvo ei ole saavutettu tie, se on koko ajan matkalla olemista. Saatamme hänen mukaansa myös sokeutua.

Sokeutumista lienee tapahtunut. Kotimaa 24:n blogisti, tutkijatohtori Sari Roman-Lagerspetz ruotii blogissaan 31.8.2017 Helsingin piispanvaalia otsikolla Piispanvaali ja sukupuoli. Hän toteaa kirkkomme hyväksyvän sen, että naiset ovat hengellisiä johtajia miesten rinnalla. Hänen mukaansa ”Kirkkomme hyväksyy samanaikaisesti myös sen, että kirkossa on rakenteita, joissa sukupuolten välistä tasavertaista hengellistä johtajuutta vastustetaan ja joiden toiminnassa se ei toteudu.” Kaikkiaan suhtautumisessa tasa-arvoon, sen edistämiseen ja naisten mahdollisuuksiin toimia kirkon kaikilla tasoilla pappeina, on otettu takapakkia. 

Vuosipäivänä yhteinen juhla

Turussa ryhmä 6.3.1988 papeiksi vihittyjä naisia järjestää yhteisen juhlan vihkimyksen vuosipäivänä. Turun tuomiokirkossa on yhteistyössä seurakunnan kanssa viikkomessu klo 12.
Messussa saarnaa emeritusarkkipiispa John Vikström, liturgina on kappalainen Sari Lehti, kanttorina Anu Åberg ja messun muina toimijoina on 30 vuotta sitten pappisvihkimyksen saaneita naisia. Messu on kaikille avoin. Tervetuloa!

(Seurakuntayhtymän viestintä 5.3.2018 / PH)