Sata vuotta sitten seurakunnalla oli kirkko ja pappila. Vasta 1950 – 1970 -luvuilla rakennettiin seurakuntatalot Jäkärlään, Raunistulaan, Hepokultaan ja Runosmäkeen sekä Pallivahan iso seurakuntakeskus. Sittemmin toimitiloja tuli vielä lisää. Sama kehitys tapahtui muissa seurakunnissa: tehtiin paljon kokoontumistiloja ja leirikeskuksia. Siihen oli varaa. Kirkon historiassa seurakuntatalot ovat uusi keksintö.
Nyt olemme kipeiden päätösten edessä Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä. Kaikkia kymmeniä kiinteistöjä ei ole taloudellisesti mahdollista ylläpitää. Niitä on todellakin kymmeniä. Ennemmin tai myöhemmin on pakko luopua osasta. Viisainta on tehdä se hallitusti, kokonaisuutta tarkastellen. Harva on valmis luopumaan omasta rakkaasta talostaan, jossa on ehkä käynyt lapsesta asti tai jossa nyt käy usein. Jotta seurakuntayhtymän toimitilojen valtava kokonaisuus voidaan hahmottaa ja tehdä viisaita päätöksiä, on käynnissä kattava selvitystyö.
Samaan aikaan, kun kaikkien yhtymän seurakuntien toimitiloja tarkastellaan, on Maarian kirkko suljettu korjaustöiden vuoksi, ja Runosmäessä olemme ottamassa käyttöön uutta monitoimitalo Riimiä. Joka ikiseen seurakunnan taloista liittyy suuria tunteita. Ne ovat ajoittain niin voimakkaita, että keskusteleminenkin on vaikeaa. Muutoksia ei ole helppo hyväksyä, vaikka niille esitettäisiin perustelut.
On aika pohtia, mitä tilat merkitsevät meille, miten niiden muutokset vaikuttavat seurakunnan elämään ja miten sopeudumme uusiin ratkaisuihin.
Maarian kirkon sulkeminen ja Riimin käyttöönotto
Maarian kirkon tulevissa korjauksissa muun muassa parannetaan sisäilmaa ja helpotetaan monipuolista toimintaa kirkossa. Tavoitteena on säilyttää kirkon tunnelma entisellään ja varmistaa sen käyttökelpoisuus tulevaisuudessa. Korjausurakan kestoa ei vielä tiedetä, mutta seurakunta on varautunut pitämään kirkon kiinni koko vuoden 2025. Jokapyhäiset jumalanpalvelukset pidetään Maarian pappilan tallissa ja konfirmaatioihin saadaan lainata Pyhän Katariinan kirkkoa.
Monitoimitalo Riimissä Runosmäessä seurakunta palvelee ja kokoontuu joka päivä. Pienimmille on kerhotoimintaa ja partiota, isommille nuorteniltoja ja aikuisille monenlaisia tilaisuuksia. Myös keskustelutuen vastaanotto on kerran viikossa Riimissä.
Riimi on aivan uudenlainen tila. Saman katon alla toimii toistakymmentä organisaatiota. Tiedonkulku ja toimivien käytäntöjen löytäminen on iso yhteinen haaste. Riimin on tarkoitus olla yhteisöllinen talo, jossa kokoontuvat yhdistykset ja jossa voi järjestää kokouksia ja perhejuhlia. Niitä aktiivisia ihmisiä, jotka eivät ole talossa töissä, mutta käyttävät sitä, on Riimi jo ehtinyt turhauttaa. On liikaa asioita, joita ei ole osattu miettiä etukäteen. On liikaa yllätyksiä, vaikka olisi varauduttukin. Ymmärrän turhautumisen enkä osaa vastata siihen muuten kuin toivomalla kärsivällisyyttä. Uuden opettelu vie aikaa ja meiltä kaikilta vaaditaan hyvää tahtoa ja myönteistä asennetta. Asiat on ratkaistava yksi kerrallaan.
Seurakuntayhtymän kiinteistöstrategia
Seurakuntayhtymässä laaditaan kiinteistöstrategiaa. Aiempaan tekniseen ja taloudelliseen tarkasteluun on lisätty toiminnan näkökulma, josta tehdään erillinen selvitys. Tavoitteena on varautua tulevaisuuteen niin, että turvataan seurakuntien toiminta elämättä yli varojen. Teknisten selvitysten avulla varmistetaan kiinteistöjen kunto, taloudellisten selvitysten avulla kustannustehokkuus ja resurssien järkevä kohdentaminen. Palveluverkostoselvitys auttaa ratkaisemaan, miten tilat parhaiten palvelevat seurakuntalaisten tarpeita muuttuvassa toimintaympäristössä.
Maarian seurakunta on jo luopunut joistakin tiloistaan ja myös saanut uusia. Erityisesti Pallivahasta luopuminen on ollut monille raskasta. Emme vielä tiedä, miten laadittava kiinteistöstrategia vaikuttaa seurakunnan käytössä oleviin tiloihin. Seurakuntaneuvosto on antanut vuosien varrella kiinteistöistä useita lausuntoja. Odotamme, että lausunnot otetaan huomioon, ja samalla on ymmärrettävä, että iso kokonaisuus tulee vaatimaan kompromisseja.
Meidän tilaa ette sulje
Muutos ja luopuminen herättävät tunteita, kuten huolta tulevasta, pettymystä ja surua. Omakohtaiset muistot luovat paikkaan tunnesiteen, jonka vuoksi paikka tuntuu korvaamattomalta. Viimeksi olen kohdannut ilmiön, kun säännölliset messut Kärsämäen siunauskappelissa lopetettiin viime keväänä. Arvaan, että vastaavasti kun Kärsämäen messut aikanaan aloitettiin Pallivahan sulkemisen jälkeen, vierastivat monet ratkaisua ja suhtautuivat siihen kielteisesti. Itse en ollut vielä silloin Maariassa.
Samalla kun messut lopetettiin Kärsämäessä, aloitettiin niiden viettäminen Riimissä. Kellonaika vaihtui kahdestatoista iltapäiväkolmeen. Olen kysynyt kymmeniltä seurakuntalaisilta, keille kello kolmen aika on sopiva. Selkeä enemmistö pitää sitä hyvänä aikana.
Kaikille ei voi olla mieliksi. Jotkut eivät vielä ole päässeet yli siitä, että heidän oli muutettava sunnuntairutiinejaan. Enää ei voikaan mennä puoliltapäivin Kärsämäkeen messuun. Annamme heille aikaa tottua ja otamme palautteen vastaan. Emme kuitenkaan tule aloittamaan lisää säännöllisiä messuja. Sillä ajalla, joka kolmannen viikoittaisen messun pitämiseen kuluisi, voimme tehdä jotain useamman hyväksi. Kärsämäen messuissa kävi viime aikoina yleensä vain 10 – 20 ihmistä. Vuositasolla viikoittaisen messun pitäminen maksaa varovasti laskettuna noin 30 000 euroa, kun huomioon otetaan vain papin, kanttorin ja suntion palkkakustannukset. Sen sijaan, että tuo raha käytetään pienen joukon palveluun, sillä voidaan tavoittaa useampia ja vaikuttaa enemmän. Yhden toiminnon loppuminen on joillekin henkilökohtainen kriisi ja se saa sitä olla. On kuitenkin katsottava koko seurakuntayhteisöä, sitä mitä yhteisö eniten tarvitsee ja sitä, mitkä ovat seurakunnan tärkeimmät tehtävät.
Kasvaakseen yhteisö tarvitsee eniten paikkoja, joihin on helppo tulla niin sijainnin kuin ilmapiirin suhteen. Kun ilmapiiri on avoin, voi ihminen kokea olevansa tervetullut. Silloin yhteisö voi kasvaa määrällisesti, mutta myös henkisesti. Kristittynä eläminen on jatkuvaa kasvamista Jeesuksen seuraajana. Seurakunnan tärkeimpiä tehtäviä on jumalanpalveluksen viettäminen, mutta myös kasvatus, opetus, lähimmäisenrakkauteen pohjautuva palvelu ja evankeliumin kertominen eteenpäin. Näitä tehtäviä toteuttaakseen seurakunnan on jatkuvasti uusiuduttava. Vanhaan jämähtäminen ei koskaan kutsu uusia ihmisiä mukaan.
Olen edellä esittänyt muutosten perusteluja. Keskustelu ei pääty tähän, vaan sitä saa mielellään jatkaa. Miltä muutokset tuntuvat? Minkä vuoksi? Mikä on toiseksi paras vaihtoehto, jos parhaana pidetään nykytilan säilymistä eikä se ole mahdollinen? Minuun voi olla yhteydessä puhelimitse, sähköpostilla tai vaikka verkkolomakkeen kautta. Saa tulla puhumaan, kun nähdään.
Vaikka tilat vaihtuvat ja muuttuvat, ja vaikka niitä häviää, seurakunta ja sen tehtävä pysyvät. Toivon viisautta luottamushenkilöille, jotka tulevaisuuden päätökset tekevät, ja viranhaltijoille, jotka päätöksiä valmistelevat. Toivon, että jokainen seurakuntalainen pysyy toiminnassa mukana siinäkin tilanteessa, että muutokset koskevat juuri sitä omaa, rakasta seurakuntatilaa, jossa on tottunut käymään.