Runosmäen monitoimitalo Riimin taide

Arkkitehtuuri:

Runosmäen monitoimitalo Riimin näyttävä ja korkeatasoinen arkkitehtuuri on Arkkitehtitoimisto Konkret Oy:n arkkitehdin Jaakob Sollan käsialaa. Riimi on suoraviivainen, pääosin kaksikerroksinen kokonaisuus, jonka kirkkosali ja moderni kellotapuli kohoavat 16 metrin korkeuteen. Julkisivuissa vuorottelevat vaalea poltettu tiili sekä kullanväriset metalliosat.

– Riimi muodostuu neljästä rakennusosasta, joiden väliin jäävä tila on kaikille yhteistä ja avointa kylätoria. Yksityisyyttä vaativien palveluiden tilat ovat ulkokehällä, ja mitä lähemmäksi rakennuksen sydäntä tullaan, sitä julkisemmaksi tila muuttuu, Solla kertoo.

Riimin julkisivu muodostuu tiiliverhoilusta, jossa tiilen käyttö on hyvin ennakkoluulotonta. Kohteessa on niin osittaisia reliefejä kuin kulmatiilien avulla toteutettua elävää pintaa. Jo pelkästään julkisivun yksityiskohtia kannattaa siis katsella ohikulkiessaan.

Kerä:

Heti Riimin kirjaston ulko-ovella, Piiparinpolun puolella, tulijat vastaanottaa Kerä. Se esittää lipputankoa, joka on taipunut kerälle, ja muistuttaa siksi tuulen- tai linnunpesää. Yllättävä ja leikkisä teos heijastelee ympäröivän asutuksen ja luonnon yhteen punoutumista ja yhteiseloa. Taivutetun lipputangon muodostama muoto – kuin vapaalla kädellä piirretty viiva – käy vuoropuhelua monitoimitalon suorakulmaisen arkkitehtuurin kanssa. Ihmisen mittakaavassa oleva pesää voi ajatella myös talon ja sen toimijoiden rooliin kyläyhteisön sydämenä.

Kerä on vuodelta 2023 ja sen ovat luoneet Anssi Pulkkinen ja Taneli Rautiainen.

Riimin oven edessä kiemuralle vääntynyt lipputanko
Kerä Riimin oven edessä. Kuva: Heikki Räisänen

RunoUs:

RunoUs-teosta ideoitiin neljässä alueen asukkaille järjestetyssä työpajassa, joissa keskityttiin tarkastelemaan moniaistisesti arkea ja erilaisia hyvän arjen elementtejä muun muassa kahvin ja pizzan ääressä. Teos tallentaa katkelmia Runosmäen elämästä, ihmisistä, luonnosta, rakennetusta ympäristöstä ja kohtaamisista. Siten seinillä kukkivat värikkäät muodot erilaisista materiaaleista valmistettuina, ja lukuisat eläinhahmot ilahduttavat kävijöitä.

Seitsemästä teoksesta koostuva RunoUs yhdistää alueen asukkaiden arjet yhdeksi kokonaisuudeksi, jonka voi kokea kulkemalla ”polkua” monitoimitalon sisätiloissa.

RunoUs syntyi vuonna 2024 ja sen suunnittelivat Suvi Aarnio, Pia Bartsch, Sara Ilveskorpi, Johanna Sinkkonen ja Sanna Vainionpää.

Yksityiskohta taideteoksesta, jossa keraamisia värikkäitä kukkia
Yksityiskohta RunoUs-teoksesta. Kuva: Heikki Räisänen

Runosmäen metsä:

Santeri Tuorin vuonna 2024 suunnittelema ja toteuttama Runosmäen metsä sijoittuu kirkkosalin ikkunoihin ja alttariseinälle. Se koostuu lasiteoksista sekä kankaalle tulostetusta pyöreästä alttaritaulusta. 

Runosmäen metsä on eriaikoina kuvatuista valokuvista työstetty kokonaisuus, joka liikkuu valokuvauksen, maalauksen ja piirroksen rajamailla. Teos ei kuvaa mitään tiettyä metsää ja hetkeä, vaan metsää ja aikaa ylipäätään. Kokonaisuus tuo luonnon osaksi rakennusta ja häivyttää sisä- ja ulkotilan rajaa. Se myös elää vuoden- ja vuorokauden vaihteluiden mukaan ja siivilöi tilaan kauniisti valoa.

Tuori kertoo: ”Ikkunoiden teokset viittaavat lasimaalauksen rikkaaseen traditioon. Kuvat itsessään häilyvät jossain valokuvauksen, maalauksen ja piirustuksen välimaastossa. Eri vuosina otetut kuvat kohtaavat samassa teoksessa. Yhtä valokuvaukselle tyypillistä hetkeä ei enää ole. Aika vain on. Jokaisella on omat muistonsa ja kokemuksensa metsästä. Metsässä aika asettuu uuteen perspektiiviin. Yhtäkkiä tuhat vuotta ei olekaan niin pitkä aika. Teokset eivät pyri esittämään mitään tiettyä metsää, vaan metsää ja puita ylipäätään antaen katsojan omille ajatuksille tilaa. Metsä rauhoittaa.”

Riimin kirkkosali, takaseinällä urut
Riimin alttaritaulu, lasimaalaukset ja urut täydentävät toisiaan. Kuva: Ulla Vuola

Kirkkotekstiilit:

Anna-Mari Leppisaari on suunnitellut Riimin kirkkotekstiilit neljässä liturgisessa värissä: vihreä, valkoinen, punainen ja violetti. Väriliukumia sisältävät tekstiilit toistavat luonnon tekstuureja ja tuovat tilaan lämpöä ja lähestyttävyyttä. Samalla ne viestivät pyhästä: juhlistavat ja julistavat.

Tekstiileissä on selkeät ja tunnistettavat kristilliset symbolit, mutta samalla muotokieli on modernia. Tekstiileihin on solmittu mukaan runsaasti myös syvempää kristillistä symboliikkaa mm. viittauksin Jeesuksen tekoihin ja Raamatun kertomuksiin. Esimerkiksi valkoisessa antependiumissa on on viisi ristiä kuvaamaan Jeesuksen viittä haavaa ristillä, kun taas vihreässä messukasukassa on risti, joka kuvaa elämänpolkua ja elämään aina kuuluvia valintoja. Symbolit on mietitty tarkkaan kuhunkin kirkkovuoden väriin sopivaksi.

Kirkkotekstiilit kudottiin Lapuan Kankureilla jacquard-kutomakoneella. Loimi on puuvillaa, kuteet merinovillaa, merseroitua puuvillaa, silkkiä ja metallilankaa kullan ja hopean sävyissä. Kirkkotekstiilit ompeli Ateljé Solemnis Tampereella.

Tekstiilit on suunniteltu yhteensopivaksi Tuorin Runosmäen metsä -teoksen kanssa. Anna-Mari Leppisaaren kirkkotekstiilit valmistuivat vuonna 2024.

Sanastoa:

Antependium: alttarin etupuolella oleva alttarivaate, yleensä suurin kirkkotekstiileistä

Kirjaliina: saarnatuolin (tai lukupulpetin, jos erillistä saarnatuolia ei ole) saarnatuolin tai lukupulpetin eteen ripustettava liina

Kalkkiliina: ehtoolliskalkin peittävä liina

Stola: niskan takaa kulkeva suorakaidehuivi. Stolaa saavat käyttää papit, diakonit ja piispat.

Messukasukka: liturgin iso ponchontapainen vaate ehtoollisjumalanpalveluksessa.

Kaikki kirkkotekstiilit noudattavat liturgisia värejä, jotka vaihtuvat kirkkovuoden mukaan. Valkoinen väri kuvaa iloa, kiitosta, puhtautta ja autuutta, ja sitä käytetään kirkkovuoden suurina juhlapyhinä, kuten jouluna ja pääsiäisenä. Punainen väri on varattu Pyhän Hengen ja Kristuksen tunnustamisen symboliksi. Sitä käytetään mm. helluntaina, pyhäinpäivänä sekä marttyyreita muistettaessa esim. tapaninpäivänä. Vihreä kuvaa toivoa ja iankaikkista elämää, mutta on myös elämän ja kasvun väri. Sitä käytetään loppiaisesta laskiaiseen sekä helluntain jälkeisen ajan pyhinä. Paastonaikana sekä 2., 3. ja 4. adventtisunnuntaina käytetään violettia väriä kuvaamaan odotusta. Mustia kirkkotekstiilejä käytetään vain pitkäperjantaina ja hiljaisena lauantaina. Niitä ei ole Riimiin teetetty, vaan tarvittaessa voidaan käyttää muualta lainattua mustaa stolaa. 

Riimin urut

Riimin urut rakennettiin kirkkosaliin loppukesän ja syksyn aikana 2024. Ne rakensi itävaltalainen urkurakentamo Kögler. Urut otettiin käyttöön avajaiskonsertissa 30.11.2024.

Riimin urkujen rakentamisesta

Riimin uruissa on 22 äänikertaa, jotka on jaettu kahdelle sormiolle (joita soitetaan käsillä) ja jalkiolle (jota soitetaan jaloilla). Instrumentissa on siis kolme itsenäistä osaa, joita voidaan yhdistää soimaan yhdessä. Urkujen julkisivu eli fasadi suunniteltiin Riimin suunnitelleen arkkitehtitoimiston kanssa yhteistyössä ja se sai kirkkosaliin sopivan yksinkertaisen muodon.

Urkujen mekaaninen koneisto ja hallinta on tehty vanhojen urkujenrakennusperiaatteiden mukaan. Pääpillistö (1. sormion pillit) joka on jaettu kahteen osaan, ja se sijaitsee fasadin pillien takana. Yläpillistö, joka on paisutuspillistö, (2. sormion pillit), sijaitsee pääpillistön yläpuolella (se jää näkymättömiin urkufasadin taakse). Tämän paisutuspillistön luukkuja avaamalla ja sulkemalla urkuri voi säätää kaapissa sijaitsevan pillistön äänenvoimakkuutta.  Jalkiopillistö sijaitsee alhaalla urkujen takana. Sormioiden ja jalkion soittokoneistojen välissä on virityskäytävä ja tikkaat. Tätä kautta urkupillejä pääsee virittämään ja huoltamaan. Urkujen kieliäänikertojen viritys kuuluukin urkureiden arkirutiineihin.

Riimin urkuinstrumentti on siis valmistettu täysin mekaanisesti vanhan mestariperinteen mukaisesti. Tämä mahdollistaa sen käytön vuosisatojen ajan. Tähän perinteeseen kuuluu, että rakentamisessa ei ole käytetty lähes lainkaan liimauksia eikä ollenkaan ruuveja, vaan osat on kiinnitetty toisiinsa puuliitoksilla. Kaikki puupinnat on hienokäsitelty käsityönä. Materiaaleina on käytetty puhdasta tinaa, lyijyä, lampaannahkaa sekä ilmakuivattua tammi- ja kuusipuuta. Erityistä huomiota on kiinnitetty kaikkien urkujen osien hyvään saavutettavuuteen ja huoltomukavuuteen.

Suuri kiilapalje on sijoitettu urkujen alle. Palkeen avulla soitin saa paineilmaa, joka pillien läpi kulkiessaan tuottaa äänen. Tämä ilmanantotapa luo pehmeän, pyörteettömän ja "musikaalisen" ilmansyötön, mikä mahdollistaa pillien kauniin ja selkeän soinnin.

Urkujen rungon valmistuttua rakentamisen viimeiset kuukaudet kuluivat tekniseen asennukseen sekä urkujen äänitykseen ja viritykseen. Äänikertojen eli rekistereiden ääni on muokattu sopivaksi kirkkotilaan ja äänikerrat on saatettu tasapainoon keskenään. Urkujen äänitys, eli jokaisen yksittäisen pillin suuaukon leikkaaminen oikeaan korkeuteen, suoritettiin Riimissä. Vain tällä tavalla voidaan ottaa huomioon kirkkosalin akustiset olosuhteet. Koska urkujen jokainen pilli on yksittäinen instrumentti, kaikki Riimin urkujen 1192 urkupilliä äänitettiin mitä suurimmalla huolella. Avonaiset urkupillit on leikattu oikeaan pituuteen ja tukittujen urkupillien hatut on juotettu.

Kirkonkellot

Riimi ei pelkästään näy, vaan myös kuuluu Runosmäessä. Riimin kellotapulissa on neljä kirkonkelloa, jotka kutsuvat kirkkokansaa jumalanpalveluksiin. Kellokokonaisuuden on suunnitellut kirkontorniteknikko Supavit Nummelin. Kellot soivat korkeuksilla ais/2, dis/3, g/3 ja ais/3. Ne soivat läppäämällä (eli kellonkupu ei heilu, vaan kieli lyö kellon helmaan), ja niitä hallinnoidaan sakastista. Kelloja voi soittaa joko automatiikalla tai käsin.