”Parasta pitkään aikaan” - vapaaehtoisessa ystävätoiminnassa on tärkeintä vanhuksen kuunteleminen

Kaarinalainen Marja Ahto innostui Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän diakoniakeskuksen ystävätoiminnasta vuosia sitten lehti-ilmoituksen perusteella. Valmentavan kurssituksen jälkeen Ahto tutustui vanhukseen, jonka tukena hän ehti olla seitsemän vuoden ajan ja samalla loppuun asti.

- Välimme muodostuivat läheisiksi ja luottamuksellisiksi, ja voidaan sanoa, että kemiat kohtasivat, Ahto muistelee.

Eläkkeellä oleva Ahto kertoo aina tunteneensa kutsumusta vapaaehtoistyötä ja auttamista kohtaan. Niinpä hän tutustui tänä syksynä uuteen vanhusystävään.

Ahto haluaa kannustaa myös muita mukaan, sillä kyseessä on tehtävä, jolla on suuri merkitys.

Ystävätoiminnan vapaaehtoinen Marja Ahto

Meille voi puhua kaikesta mikä askarruttaa ja painaa mieltä.

- On paljon yksinäisiä vanhuksia, ja meillä vapaaehtoistyöntekijöillä on aikaa, jota esimerkiksi kiireisillä hoitajilla ei ole. Meille voi puhua kaikesta mikä askarruttaa ja painaa mieltä, Ahto kiteyttää.

Kuunnellen ja kunnioittaen

Vanhustyön toiminnanohjaaja Riitta Räsänen Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän diakoniakeskuksesta kertoo, että tapaamisessa vanhukselle on tärkeää mahdollisuus jakaa omaa elämäntarinaansa. Vapaaehtoiset tekevät arvokasta työtä, sillä he mahdollistavat läsnäolollaan vanhuksen eheän historian muodostamisen.

 Myös vanheneminen, luopuminen ja siten myös kuolemaan liittyvät mietteet nousevat usein esiin. 

Vapaaehtoiset tapaavat vanhuksia säännöllisesti kerran tai kaksi viikossa. Käynti kestää yleensä noin kaksi tuntia.

Ahto sanoo, että tapaamisissa edetään aina vanhusten ehdoilla.

- Heidän ajatuksiaan ja arvojaan on kunnioitettava, vaikka olisikin joskus eri mieltä.

Vapaaehtoinen myös vahvistaa vanhuksen turvallisuudentunnetta, ja on samalla linkki ulkomaailmaan. Moni ystävätoiminnan tavoittama vanhus on heikkokuntoinen, eikä siksi ulkoile.

Osa kuitenkin haluaa liikkeelle. Edellisen ystävän kanssa Ahto kävi kaupassa, kirkossa ja lähetyspiirissä.

- Hän oli pyörätuolissa ja reumapotilas, mutta halusi edelleen toimia aktiivisesti, Ahto muistelee.

Antaa paljon vapaaehtoiselle

Ahto sanoo, että ystävätoiminta voi antaa paljon myös vapaaehtoiselle. Eläkeläiselle se on eräänlaista mielenhoitoa ja syy lähteä liikkeelle.

- Vanhus, jonka luona käyn tällä hetkellä, sanoi, ettei hänelle ole pitkään aikaan tapahtunut mitään näin hyvää. Hän sanoi, että me olemme tutustuneet ja että meistä on tullut ystäviä. Tällainen kiitollisuus on mahtavaa, ja siitä saa jaksamista ja hyvän mielen.

Teksti ja kuva: Simo Ahtee

Vapaaehtoisia tarvitaan jatkuvasti lisää. Suurin osa heistä on eläkeläisiä, mutta mukana on myös nuoria. Etenkin miehiä halutaan enemmän mukaan. Yksinäisiä vanhuksia tavoittavaa toimintaa järjestävät seurakuntien lisäksi myös esimerkiksi SPR, Turun seudun vanhustuki, Avustajakeskus ja Muistiliitto.

Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä järjestetään jälleen tammi-helmikuun vaihteessa 2019 vapaaehtoistyön kurssi, josta voit lukea lisää täältä